Julkisten palvelujen tavarataloa pitää ravistellakin

2.6.2014 klo 10.00 

Julkisten palvelujen tavarataloa pitää ravistellakin – elämänkaariajattelua, häiriöpalveluja ja turvallista kivijalkaa

1970-luvulle saakka lapsiperheet olivat keskiössä, mutta 1990-luvulla alkoi 'erottelu', jonka jälkeen lapsia ja vanhempia alettiin käsitellä erikseen. On kuitenkin todistettavasti laskettu, että lapsiperheiden palvelut ovat n. 50 % kuntien budjeteista, kun kustannuksia tarkastellaan yli hallintorajojen.

Matti Rimpelä on useissa tutkimuksissa todennut, että olemme 1990-luvun lopulta alkaen keskittyneet enemmän häiriöpalveluihin kuin estämään häiriön syntyä. Jos lapsi tai nuori käyttäytyy poikkeavasti, aikuisten asettaman mittarin mukaan, tuuppaamme hänet herkästi johonkin häiriöputkeen. On syytä kysyä, että ovatko ns. 'normaalin rajat' todella kaventuneet? Kun diagnoosi sitten tulla tupsahtaa, huokaisemme helpotuksesta kun syy löytyi ja vika ei ollutkaan meissä aikuisissa. Saatiinpa ulkoistettua sekin murhe, näin kärjistetysti todeten. Harvemmin pysähdytään miettimään, että juuri tämä lapsi voi olla hän, joka etenee hieman hitaammin, mutta varmasti. Ja että, paras ´lääke´ olisi antaa hänen kehittyä rauhassa mittaansa. Eikä ns. luokan kertaaminenkaan ole huono lääke. Päinvastoin, se on monesti hyvä ratkaisu. Kaikissa lapsissa on oppimisen ilo ja suorastaan oppimisen himo syntymävalmiutena. Alkutaival on yhtä yritystä ja erehdystä sekä valtavaa riemua, kun osaa, löytää ja oppii. Mummon roolissa olen seurannut Arttua (2 v.) – ja sitä riemua hänen kasvoillaan, kun hän itse oivaltaa ja osaa. Miten me aikuiset osaisimme olla sammuttamatta tätä syntymässä saatua oppimismotivaatiota?

Lapsiperheet ovat hyvin monimuotoisia nykyisin. On osattava kohdata erilaiset perheet ja mietittävä omia rakenteitamme, että palvelevatko ne tätä aikaa. Ei kaikkien tarvitse olla eivätkä kaikki ole samassa kehitysvaiheessa missä opaskirjat ja opetussuunnitelmat olettavat lasten ja nuorten olevan. Onko paras kohta esimerkiksi irrottaa lapsi alakoulusta kauempana olevaan yläkouluun juuri murrosiän kynnyksellä? Voisimmeko rakentaa varhaiskasvatuspalvelut, ala- ja yläkoulut sekä vapaa-ajanpalvelut lähelle toisiaan, jolloin kasvaminen ja kehittyminen olisi luontevaa tutuksi tulleessa ympäristössä. Aina, kun voimme rakentaa uutta, on hyvä pohtia vaihtoehtoja myös elämänkaariajattelulla. Ja olisihan se hienoa, jos koulun ruokalassa piipahtaisi välillä ikäihmisiä ruokailemassa ja vaikkapa opiston jumppatunti pyörisi liikuntasalissa koulupäivän aikana.

Miten hitaammin kehittyvät huomioidaan nykyisin? Ensin heidät pitää hukata, että jokin tavoiteohjelman mukainen hanke voi löytää heidät. Eihän se niin saa olla. Kyllä meidän aikuisten tehtävä, niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa, koulussa ja harrastuksissa, on opettaa hyvinvointia ihan samalla tavalla kuin muitakin oppiaineita, asioita ja taitoja opetetaan. Voimme kaikki osaltamme vahvistaa lasten sosiaalista osaamista ja tuottaa oppimisen iloa. On tärkeää huomata pienikin edistyminen. Kasvatusvalmennukseen ja kasvatustaitojen kehittämiseen kannattaa satsata. 'Oirekielen' lapsi kyllä oppii nopeasti. Sitä ei kannata ylläpitää ja vahvistaa. Valmiuksia estää oireiden syntyminen ja valmiuksia tukea erilaisuutta kannattaa sen sijaan harjoitella. Vahvistaa sitä, että  ongelmia kannattaa ensin yrittää ratkaista ilman terapeuttia ja lääkkeitäkin – ja ongelmiin kannattaa tarttua heti niiden ilmaannuttua. Terve ja turvallinen sekä luotettava kasvuympäristö antaa hyvän kivijalan ja kantaa pitkälle. Luotettavan aikuisen on oltava lähellä ja hänen on pystyttävä kuuntelemaan sekä keskustelemaan. On opittava lukemaan mielen- ja kehonkieltä.

Voisiko nuorisotyökin olla luonteva osa koulutyötä vai onko se naulattu nuorisotalotyöksi hamaan loppuun saakka? Millaisia uusia toimintamalleja voisimme kehittää? Omaa toimintaa pitää myös uskaltaa tarkastella tulemalla organisaatiokaavion rajojen ulkopuolelle ja pohtia yhdessä muiden toimijoiden kanssa erilaisia vaihtoehtoja. Oppimistakin tapahtuu nykyisin yhä enemmän koulun seinien ulkopuolella. Miten olemassa olevat resurssit kohdennetaan parhaiten? Mitä -kysymysten sijaan kannattaa kokeilla yhä useammin miten -kysymyksiä? Monia asioita voi ratkaista ilman resurssilisäystä, kun olemassa oleva resurssi kohdennetaan oikeaan paikkaan.

Kuntasektorilla kustannuksia ei seurata väestösuuntautuneisesti.  Siksi kokonaisuuksia on joskus vaikea hahmottaa. Tarvittaisiin esimerkiksi lasten-, nuorten- ja ikääntyneiden budjetti. Joka tapauksessa varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluiden tulee olla keskiössä, koska tuotamme hyvinvointipalveluja ja sivistyspalvelut ovat ylipäätään ennaltaehkäisevää ja kasvua tukevaa  toimintaa. Hajanaisuus sirpaloi ja jopa hukuttaa kokonaiskuvan eri hallintokuntien alle. Miten tavoitteita voi oikeastaan asettaa, jos ei tiedä kokonaispanosta eikä pysty näkemään kokonaisvaikutusta? Siksi ketjuosaamista ja elämänkaariosaamista tarvitaan yhä enemmän. On oltava yhteinen ymmärrys/tieto, yhteinen tavoite ja yhteinen toimeenpano, että saamme aikaan järkeviä tuloksia. Siksi tätä julkisten palvelujen tavarataloa on uskallettava välillä ravistella, että pääsemme ulos liian sektorisoituneesta ajattelusta kohti luovia ratkaisuja, jotka palvelevat tätä päivää ja kurkistavat rohkeasti myös tulevaisuuteen.

Laila Mäkelä
Sivistysjohtaja

Kommentit Kommentteja 2
Mervi
30.6.2014
klo 22.52
Melkoisen moniajatuksellinen ilotulitus meidan jokapaivaisesta tavaratalostamme! Ajatukset voisi laittaa laajemmille vesille vaikka rakentamalla niille aluksen vaikka TS:n kolumniin.
äiti
15.8.2014
klo 13.08
Nyt on tainnut Lieto ravistella palvelujaan vähän turhan kovalla kädellä, kun kouluista on avustajat pudotettu pois. "Terve ja turvallinen sekä luotettava kasvuympäristö antaa hyvän kivijalan ja kantaa pitkälle." Niin totta, mutta valitettavasti tämä toteutettu ravistelu on nimenomaan heikentänyt tuota kasvuympäristöä.
(Näkyy vain palvelun ylläpidolle.)

Esko Poikela, kunnanjohtaja

Esko Poikela
Kunnanjohtaja

Laila Mäkelä, sivistysjohtaja

Laila Mäkelä
Toimialajohtaja,sivistyspalvelut

Johanna Mäkinen, terveysvalvonnan johtaja

Johanna Mäkinen
Toimialajohtaja, ympäristöterveyspalvelut

Oili Paavola
Toimialajohtaja, työllistäminen ja yhteispalvelu

Kirjoittajat pohtivat ajankohtaisia aiheita ja teemoja. Mielipiteet ovat bloggaajien omia ajatuksia, eivät kunnan virallisia kannanottoja.

Kommentointi 

Voit kommentoida osaa kirjoituksista.

Julkaisemme viestit, jotka noudattavat hyvää keskustelutapaa. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua, joten kommentit näkyvät viiveellä.

Kommentit julkaistaan tai jätetään julkaisematta sellaisenaan eli moderaattori ei muokkaa viestien sisältöjä.

Viimeisimmät merkinnät

18.3.2020 klo 17.05
2.9.2019 klo 8.51
19.6.2019 klo 10.00

Tagit

adventti ajattelutaidot ammattitaito arvokeskustelu asenne asiakastyytyväisyys demokratia dialogi
digitalisointi
ei ruikuteta Elämänkaariajattelu elämänkokemus energia Globaalit haasteet harrastukset Hector heinäkuu henkilökunta hetki huoli hymy hyvinvointi hyväksyntä
ilo irtipäästäminen itsenäisyys itsepalvelu itämeri johdonmukaisuus jokiranta joulu joulu
juhannus julkisoikeus järjestäjäverkko järvet kaavoitus kansalaisopisto kanssakäyminen kasvatuskeskustelu kesä kesäloma kesäteatteri kesätyö kevät hiljaisuus kilpailu kilpailukyky kirjastolaki kokonaiskuntoutus
kokonaisnäkemys korkeakoulujen pääsykokeet lukio opetussuunnitelma koulu koulukuntoisuus kunnan rooli kunnanjohtaja kunnantalo kunta kuntajohtaminen kuntalaisten talo kuntarakenne kuntatalous kuntien tehtävät kuntien velvoitteet kustannusten seuranta lama Lape lapset lapsuus Lean -ajattelu Lieto Lieto-viikko liikunta liikuntalaki luonnon äänet luonto lähiliikuntapaikka maailmantalous maakunta maatilapäivä mahdollisuus maksuttomuus minä toivon
mittarit muisto muutos myönteiset tunteet negatiivinen vinouma normien purku nuoret näkökulma Odotusmaailma olkivuosi onnellinen onnellisuus opetussuunnitelma opiskelu oppilaskunta oppiminen oppimisen ilo osallisuus otsikko palvelupiste peruskoulu perustarpeet piilokorruptio positiivinen kasvatus positiivinen voima
pääsiäinen rajat
rakenneuudistus rakentaminen rauhoittuminen
risuaita sanomalehtiviikko selviytyminen sisu sosiaali- ja terveyspalvelut sote sote uudistus sote-uudistus sote-uudistut sotiemme_veteraanit suhteellisuus Suomi 100 v. SUP syksy systeeminen ajattelu sähköiset oppimisympäristöt sähköiset palvelut sää säännöstely säännöt tasa-arvo tavallinen arki terveys tietosuoja todistus toimintaprosessi toisen asteen koulutus toivomuksia
tulevaisuuden kunta turvallisuus turvaverkot tyky uudistukset vaalit Vappu velkaantuminen vertailu vertaisliikuttaja visio vuosi 2018 Yhteiskuntasopimus yhteispalvelupiste yhteisyys yhteisöllisyys yhteisöllisyys
yksinäisyys yleiskaava yrittäminen ystävyys