Sivistyskuntien toimintaympäristö on muuttumassa

25.4.2018 klo 13.52 

Kunnan vahva rooli muuttuu. Uuden toimintaympäristön voi kiteyttää sanoihin sote ja maakunta. Mitä tässä uudessa tilanteessa sitten tapahtuu? Lähipalveluja on edelleen kunnissa, mutta kaikki palvelut eivät ole kunnan vastuulla.  Kuntien taloudellinen liikkumavara muuttuu. Toisaalta ongelmat ja kysymykset ovat monialaistuneet yhä enemmän viime vuosien aikana: maahanmuuttajien integrointi, PISA-kuilu, NEET-aste (ei olla koulutuksessa ei töissä), kuka vastaa kotoutuksesta, miten edistetään lasten sekä nuorten harrastustoimintaa ja miten heitä osallistetaan (move -mittaukset ja kouluterveyskyselyt), syntyvyys on laskussa, elinajanodote kasvaa jne.  Tätä muutos- ja roolitarkastelua on tehty sotekärki vahvasti edellä. Tutkimusaineistoa on paljon, mutta miten sitä käytännössä ja ennen kaikkea yhdessä hyödynnämme? Tekeillä on pitkäjänteinen toimintakulttuurin muutos, johon liittyy myös paljon arvoja ja asenteita. Tarkastelukulmaa onkin syytä siirtää jo sivistyksen suuntaan.

Yhdyspintoja on runsaasti; a) valtakunnallista ohjausta tulee kolmesta ministeriöstä (OKM,STM ja TEM), b) palvelujen järjestämistasolla toimivat kunnat ja maakunnat ja c) palveluverkostossa ovat neuvolat, päiväkodit, koulut, perhekeskukset aina maakunnallisiin ohjaamoihin saakka.  Sotepalvelut irtaantuvat kuntapohjasta ja siirtyvät maakuntaan. Iso haaste on se, että miten yhteistyö onnistuu – miten ihmisten välinen vuorovaikutus toimii. Tällä hetkellä budjettikin asettaa vielä kunnat ja maakunnat vastakkain eli jos tehdään jotakin, saako kuitenkin vain toinen siitä hyödyn. Toimiva kokonaisuus syntyy vain ja ainoastaan avoimella yhteistyöllä. Reviiritaisteluihin ja osaoptimointiin ei pidä nyt hukata energiaa. Yhteistyöhön pitää kannustaa sekä budjetin kautta että lainsäädännön muutoksilla asiakas keskiössä.

Opetushallituksen pääjohtaja totesi osuvasti, että oppimiselle ei ole edellytyksiä, jos mielen päällä on esimerkiksi turvattomuutta, sairautta tai taloudellisia murheita. Päiväkoti ja koulu eivät pysty yksin varmistamaan sitä, että kaikki saavat hyvän polun. Lapsilla ja nuorilla on oikeus elää hyvää elämää ja tästä vastaavat ennen kaikkea vanhemmat, mutta heidän tukena ovat kunnat, valtio ja järjestöt sekä muut toimijat. Pitää tuntea lapsen ja nuoren kasvuympäristö ja ne lainalaisuudet mitä siellä on.  Ratkaisut löytyvät kokonaisuuksien tarkastelusta.  Palvelut pitää tuoda sinne missä lapset ja nuoret ovat; esim. neuvolapalvelut varhaiskasvatukseen, vaativa erityinen tuki, lastensuojelu, mielenterveyspalvelut jne. Opiskeluhuolto jakaantuu näillä näkymin sekä maakuntiin (terveyspalvelut) että kuntiin (koulukuraattori ja -psykologipalvelut). Lukiokoulutuksen ja kansalaisopistotoiminnan järjestämisen edellytykset puhuttavat myös substanssiministeriötä. Millaiseksi jää kuntien liikkumavara järjestää näitä palveluja tulevaisuudessa?

Kansallisella tasolla tarvitaan yhteinen, kolmen ministeriön laatima, lapsi- ja perhestrategia arvopohjineen ja sen toimeenpanosuunnitelma arviointikriteereineen. Hyvinvointia pitää johtaa ja alueellista eriarvoistumista pitää välttää. Muuten käy niin, että 18 maakuntaa ja hieman yli 300 kuntaa laativat omia palvelusopimuksia ja kukaan ei koordinoi niitä. Edelleen on kiinnostavaa tietää, että mitä tulevaisuudessa oikeasti päätetään maakuntatasolla ja mitä vastaavasti kuntatasolla? Maakunnan nuorisovaltuustoon nimetään vähintään yksi edustaja joka kunnasta. Tuhannen taalan kysymys on se, että miten nuorten ääni saadaan oikeasti kuuluviin. Pelkkä edustuksellisuus ei riitä. Meidän on opittava myös tuntemaan toinen toisemme velvoitteet ja löytää yhteinen kieli. Lääkäreiden pitää maakuntatasoltakin ohjata mm. vähän liikkuvia kunnan liikuntapalvelujen piiriin.

Hallitus on tehnyt esityksen uudesta varhaiskasvatuslaista ja siinä todetaan, että ensisijaisesti pitää aina huomioida lapsen etu; yhteistyötä on tehtävä, siis ON TEHTÄVÄ, päiväkodin, neuvolan, koulun, liikuntatoimen, kulttuurin, lastensuojelun, sosiaalihuollon ymv. kanssa. Yhteistyöhön pitää kaikkien osapuolien sitoutua. Punaiset langat on löydettävä ja näiden lankojen välille tarvitaan aluksi tukirakenteita, roolituksia ja dokumentteja. Kun roolitukset, tietojen siirtymiset ja luottamus eri toimijoiden välillä on kunnossa, tukirakenteita voidaan purkaa.

Toki tätä kirjoittaessa tulee väistämättä mieleen, että tuleeko sivistystoimestakin ennen pitkää alueellista palvelutoimintaa. Se jää nähtäväksi.

Luodaan luottamusta, suojellaan lapsia ja nuoria – hyvinvoivat lapset ja nuoret oppivat ja heistä kasvaa vastuullisia aikuisia.

Laila Mäkelä
Toimialajohtaja, sivistyspalvelut

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.
(Näkyy vain palvelun ylläpidolle.)

Johdon blogi

Bloggaajat

Laila Mäkelä, sivistysjohtaja

Laila Mäkelä
Toimialajohtaja,sivistyspalvelut

Johanna Mäkinen, terveysvalvonnan johtaja

Johanna Mäkinen
Toimialajohtaja, ympäristöterveyspalvelut

 Esko Poikela, kunnanjohtaja

Esko Poikela
Kunnanjohtaja

Tarja Miikkulainen
Toimialajohtaja, sosiaali- ja terveyspalvelut

Oili Paavola
Toimialajohtaja, työllistäminen ja yhteispalvelu

Kirjoittajat pohtivat ajankohtaisia aiheita ja teemoja. Mielipiteet ovat bloggaajien omia ajatuksia, eivät kunnan virallisia kannanottoja.

Kommentointi 

Voit kommentoida osaa kirjoituksista.

Julkaisemme viestit, jotka noudattavat hyvää keskustelutapaa. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua, joten kommentit näkyvät viiveellä.

Kommentit julkaistaan tai jätetään julkaisematta sellaisenaan eli moderaattori ei muokkaa viestien sisältöjä.

Viimeisimmät merkinnät

5.9.2018 klo 13.00
30.7.2018 klo 12.56
1.6.2018 klo 8.46

Tagit

adventti ajattelutaidot ammattitaito arvokeskustelu asenne asiakastyytyväisyys demokratia dialogi
digitalisointi
ei ruikuteta Elämänkaariajattelu elämänkokemus energia Globaalit haasteet harrastukset Hector heinäkuu henkilökunta hetki hymy hyvinvointi hyväksyntä
irtipäästäminen itsenäisyys itsepalvelu itämeri johdonmukaisuus jokiranta joulu joulu
julkisoikeus järjestäjäverkko järvet kaavoitus kansalaisopisto kanssakäyminen kasvatuskeskustelu kesä kesäloma kesäteatteri kesätyö kevät hiljaisuus kilpailu kilpailukyky kirjastolaki kokonaiskuntoutus
korkeakoulujen pääsykokeet lukio opetussuunnitelma kunnan rooli kunnanjohtaja kunnantalo kunta kuntajohtaminen kuntalaisten talo kuntarakenne kuntatalous kuntien tehtävät kuntien velvoitteet kustannusten seuranta lama Lape lapset Lean -ajattelu Lieto Lieto-viikko liikunta liikuntalaki luonnon äänet luonto lähiliikuntapaikka maailmantalous maakunta maatilapäivä mahdollisuus minä toivon
mittarit muutos myönteiset tunteet negatiivinen vinouma normien purku näkökulma Odotusmaailma olkivuosi onnellinen onnellisuus opetussuunnitelma opiskelu oppilaskunta oppiminen oppimisen ilo osallisuus otsikko palvelupiste peruskoulu piilokorruptio positiivinen kasvatus positiivinen voima
pääsiäinen rajat
rakenneuudistus rakentaminen rauhoittuminen
risuaita sanomalehtiviikko selviytyminen sisu sosiaali- ja terveyspalvelut sote sote uudistus sote-uudistus sote-uudistut sotiemme_veteraanit suhteellisuus Suomi 100 v. SUP syksy sähköiset oppimisympäristöt sähköiset palvelut sää säännöt tasa-arvo tavallinen arki terveys todistus toimintaprosessi toisen asteen koulutus toivomuksia
turvaverkot tyky uudistukset Vappu velkaantuminen vertailu vertaisliikuttaja visio vuosi 2018 Yhteiskuntasopimus yhteispalvelupiste yhteisyys yhteisöllisyys yhteisöllisyys
yksinäisyys yleiskaava yrittäminen ystävyys

Liedon kunta, Kirkkotie 13, 21420 Lieto, PL 24, 21421 Lieto, +358 2 4873 300, kirjaamo(a)lieto.fi